Kampaajalle puoleen hintaan

IMG_1972

Yhteistyössä Offerilla

Kokonainen uusi maailma aukesi aikanaan, kun tajusin syöttää googlen hakukenttään sanat ”tarjouskoodi”: päädyin monille sivuille, joille listataan alennuksia ja näihin oikeuttavia koodeja lukuisiin verkkokauppoihin. Elämä osaa olla melkoisen hintavaa erityisesti täällä armaassa Suomen maassa, joten tiputan mieluusti jokusen prosentin hinnasta pois aina kuin siihen vain on mahdollisuus. Tarjoushaukka kuulostaa omaan korvaani vähän rumalta titteliltä, mutta jahka sille keksitään mediaseksikkäämpi vastine, kirjailen sen ylpeydellä rinnukseeni.

Tovi sitten minuun otettiin yhteyttä Offerilla-tarjoussivustolta, joka listaa sekä hyvin monipuolisesti että tuntuvin alennusprosentein tarjouksia. Idea on sama kuin edesmenneellä Groupon-sivustolla, jonka nimeen muun muassa äitini vannoi. Tässä muutama esimerkki tällä hetkellä pyörivistä tarjouksista:

Liittyminen on ilmaista, tarjouksia tulee jatkuvasti lisää ja niitä voi hakea niin kotikaupunkinsa kuin tuoteryhmänkin mukaisesti. Minä sain tämän yhteistyön tiimoilta valita itselleni lunastettavaksi yhden tarjouksen ja päädyin mihinkäs muuhunkaan kuin kampaamolahjakorttiin, joita täällä Turkkusenkin suunnalla oli tarjolla useampia.

Kampaajan tuoli toimii minulle mitä parhaimpana terapiana: pääsee hetkeksi hengähtämään arjen ulkopuolelle, olla ihan vain itseään varten ja nauttia. Vaan eipä siitä pääse yli eikä ympäri, etteikö kyseinen puuha olisi myös suhteellisen hintavaa – ainakin näin opiskelevalle äidille. Eipä siis haitannut lainkaan tajuta, että jatkossa tuo voisi hoitua yli puolet pienemmällä budjetilla, jahka vain selaa Turun tarjoukset Offerillasta.

Homma toimi näin: valitsin haluamani tarjouksen, eli tässä tapauksessa Bleisin 45 € leikkaus + väri -paketin ja klikkasin sen ostoskoriin. Maksoin verkkopankilla ja sain koodin, jota vilauttaa kampaamokäynnin yhteydessä.

IMG_1975

Lopputuloksena oli levollinen mieli, persikkainen hiusväri (joka valitettavasti vääristyy hieman tässä kuvassa) ja hymyilevä naamataulu. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun jätin Reinellen näin pitkäksi aikaa kotiin Nanan kanssa. Ja hyvin meni! (Myönnän, että soitin äitille paniikkipuhelun bussista jo menomatkalla, vaan ihan turha oli sekin hysteria.)

Neekeri tietä ylittämässä

Paljon kirjoitetaan ja puhutaan globaalisti etuoikeutetusta henkilöstä: länsimaisesta, valkoihoisesta miehestä. Minä kuulun oletettavasti sitten heti seuraavaksi etuoikeutetuimpaan lössiin: länsimaisten, valkoihoisten naisten porukkaan. Muu perheeni ei taas lukeudukaan samaan ryhmään, mikä tuo kieltämättä, noh, diplomaattisesti sanoen haasteita mukanaan.

Erityisesti tyttöjen suhteen tilanne on toisinaan hankala: olen niin lähellä näitä ja kannan jatkuvasti huolta näiden hyvinvoinnin ja onnellisuuden puolesta, mutta samalla en voi milloinkaan täysin ymmärtää, millaista on kuulua muuhun kuin siihen etuoikeutetuimman enemmistön porukkaan Suomessa. Suoralta, räikeältä rasismilta emme ole edes tähän mennessä välttyneet ja lienee vähän aiheettomankin optimistista kuvitella, että välttyisimme siltä tulevaisuudessakaan. Juuri pari viikkoa sitten Amila odotti pyöränsä kanssa suojatien edessä ja minä kävelin Reinellen kanssa hieman perässä. Eräs auto pysähtyi ja päästi meidät menemään. Amppu paahtoi edellä ja minun kohdallani auton ikkuna avautui: ”Päästinkö juuri neekerin ylittämään??”

Näitä tapahtuu aika ajoin ja vaikka hartaasti toivonkin, että jonain päivänä ihmiset olisivat oppineet, elleivät uusia asenteita niin ainakin parempia käytöstapoja, pidän tärkeimpänä antaa tytöille riittävät työkalut ja kasapäin itsevarmuutta näistä tilanteista selviämiseen. Lähtökohtaisesti nuo pahimmat huutelijat eivät itse ole varsinaisesti niitä ongelmattomimpia tapauksia elämineen, joten yksi selviytymiskeino voisi olla tilanteen ulkopuolelle astuminen: ”Tuossa tuo surullinen ihminen purkaa pahaa oloaan ja ennakkoluulojaan minuun. Tällä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, vaan tuo tyyppi vain sattui valitsemaan minut omien ongelmiensa purkukohteeksi. Se ei liity minuun mitenkään.”

Sen sijaan rakenteisiin kietoutunut rasismi onkin vaikeampi asia: kuinka valmistaa lasta siihen, että yhteiskunta kohtelee tätä eri tavalla kuin äitiään? Että mitä parhaimmallakin tahdolla kysytyt kysymykset alleviivaavat näiden ulkopuolisuutta.

”Mistä sinä olet kotoisin?”

”Suomesta.”

”Niin mutta mistä sinä oikeasti olet kotoisin?”

Offerilla ja Ampun metsäkuvat

Siirtomaa-ajoista lähtien harjoitettu propaganda vallattujen alueiden kansojen eriyttämiseksi meistä, me-ne-asetelman luominen, näkyy edelleen. Afrikkalaisista luotu kuva esimerkiksi villeinä, eksoottisina, vahvan seksuaalisina, eläimellisinä ja fyysisinä näkyy edelleen ihmisten mielikuvissa. Kuinka monta kertaa minulta on heh heh -hauskasti kysytty, pitääkö huhu tummien miesten hyvävarusteisuudesta paikkansa. Olen seonnut laskuissa. Tai kun kesällä kirjastolla juttelimme erään pitkän uran opettajana tehneen, iäkkäämmän rouvashenkilön kanssa. Tämä vilkaisi Amilaa ja totesi kuinka ”Noista tummista tulee hyviä urheilijoita” ja sitten perään alkoi kertoa kuin mitä uskomattominta urbaanilegendaa ”Kerran minulla oli kyllä yksi tumma tyttö luokassa ja hän oli koko ryhmän paras lukuaineissa”. Tähän väliin dramaattinen tauko ja nainen jatkoi kuiskaten. ”Se tyttö oli…Somaliasta!”

Oh really, shocking.

Muutama päivä sitten kävelimme kotiinpäin leikkikentältä, kun viereiseltä kerrostaloalueelta hoiperteli tukevassa tuiterissa ollut mies pyöräänsä taluttaen. Tämä alkoi huudella peräämme (ei mielestäni mitään negatiivista), Amila pysähtyi, kääntyi katsomaan ja samalla mies Tuntureineen kaatui rämisten katukivetykseen jääden makaamaan liikkumattomana. Käännyimme ympäri ja kiirehdimme miehen luokse auttamaan tämän ylös. Vaan minulla oli Reinelle sylissä enkä onnistunut yhdellä kädellä kiskomaan ylös pitkää, totaalisen tokkuraista ja humalaltaan velttoa miestä. Käskin tämän odottaa ja kävin kerrostaloalueen sisäpihalta kurkkaamassa, josko löytäisin apuvoimia. Kaksi tummaa nuorukaista käveli juuri parahiksi kohti, joten huikkasin nämä avuksi. Pian mies pyörineen oli nostettu pystyyn ja tämän povarista pudonnut Koskenkorva-pullokin saatu onnellisesti ehjänä pelastettua takaisin taskuun. Toinen auttamaan tulleista miehistä taputti humalaista vanhusta selkään ”Noniin, asutko tässä lähellä? Pyörän selkään et enää kyllä nouse. Me autetaan sut kotiin.” Mies vastusteli, johon toinen miehistä totesi kyllästyneesti: ”Kuule, ei me sun pyörää tai mitään muutakaan varasteta.”

Kun pääsimme tyttöjen kanssa kotiin, oli Amila pitkään hiljainen ja kysyi sitten. ”Miksi se mies sanoi, ettei ne varasta sitä pyörää?”

Nokun se vanha mies pelkäsi, että ne varastaisivat sen. ”Niin mutta miksi? Ne auttoi sitä setää.” Niin auttoivat. Maailma on toisinaan vähän hassu paikka.

Vaikeinta tässä on, että samalla kun elän näitä tilanteita äärimmäisen läheltä tyttöjen mukana, olen silti aina niiden ulkopuolella. Se etuoikeutettu, valkoinen nainen.

♥ Minttusiirappi ♥

Kävipä sitten jälleen niin, että vielä alkukesästä vihertäneet peukaloni hieman menettivät väriään suven edetessä. Puutarhainnostuksen ei voi sanoa kadonneen, mutta en minä enää elokuun puolella ole käynyt iltaisin silittelemässä lanttujen lehtiä ja laulamassa tuutulauluja salkopavuilleni – itse asiassa en ole tainnut tämän kuun aikana edes kastella boksejani kertaakaan. Onneksi on riittänyt sadetta.

Pari päivää sitten kävin pitkästä aikaa kasvimaalla ja sielläpä näytti tältä:

IMG_2254 IMG_2261

Pakko sanoa, että rakastan masokistisia kasveja, jotka nauttivat laiminlyötyinä olemisesta. Salaatteja minun tuskin tulee enää täysin käytettyä ja juurekset puolestaan saavat vielä kasvaa ainakin pari viikkoa. Mutta pavut haluan kyllä saada pakkaseen ja lisäksi tämän kesän rakkauteni, minttu olisi ihana saada säilöttyä mahdollisimman monipuolisesti.

Yksi tapa tupsahti mieleeni viikonloppuna, kun vietimme jätskibuffakekkereitä: vaniljajätskin kylkeen sopisi ihanasti raikas minttusiirappi! Heitin aika umpimähkään aineksia kattilaan, vaan ilokseni lopputulos oli oikein mainio, joten laitetaanpa ohjetta jakoon:

Minttusiirappi

♥ 3 dl minttua (laitoin puolet suklaaminttua)
♥ 3 dl sokeria
♥ 3 dl vettä
(♥ 1 rkl sitruunamehua)
(♥ 1 tl vaniljajauhetta)
(♥ vihreää elintarvikeväriä)

Mittaa kattilaan minttu, sokeri sekä vesi ja keittele rauhaksiin siirapiksi, välillä sekoitellen. Lisää loppuvaiheessa sitruunamehua, vaniljajauhetta sekä vihreää elintarvikeväriä, mikäli näitä siirappiisi mielit. Minä keittelin seostani varmaan 30-40 minuuttia, mutta varmasti lyhempikin aika riittää. Lopuksi kaada siivilän läpi puhtaaseen, tiiviiseen astiaan ja säilytä jääkaapissa.

IMG_2295 IMG_2270

En osaa sanoa, kauanko tuo siirappi säilyy hyvänä, joten nyt tekisi mieli keksiä sille mahdollisimman paljon erilaisia käyttötarkoituksia. Tänään laitoin sitä aamukahvin joukkoon (toimi) ja jos huomenna kokeilisi vaikkapa jotain minttuisaa juustokakkua.

Harmi vain, ettei Nana ole koskaan tottunut minttuun kuin yhdessä muodossa. Ensimmäisen kerran Fazer Mintia maistaessaan tämä näytti totaalisen kauhistuneelta: ”Emma, why would you put pepsodent into chocolate??”