Juhannuksen ruttunaamat

Ihanaa juhannusta kaikille! Pitäkää rakkaanne kainalossa ja leveät hymyt kasvoilla. Kuunnelkaa hiljaista luontoa, mutta nauttikaa estottomasta naurusta. Taianomaista aikaa tämä Suomen keskikesä. ♥

Palaan omaan jussin viettoomme, jahka se on ensin vietetty, mutta piti tulla jakamaan pari kuvaa teidänkin kanssanne. Tänään ollessamme koirien kanssa metsälenkille, käski Eetu minua hidastamaan, jotta saa ”otettua kuvan tosta ruttunaamasta.” Luonnollisestihan hän puhui koirastaan, bullmastiffi Nalasta, jonka kuonosta muutama kurttu saattaa löytyä. Vai mitä?

No, ei ihan.

20160624_111617

Jaoin tämän kuvan myös Instassa ja hetken sitä siellä katsottuani eräs tunne vahvistui: olen nähnyt tuon ruttunaaman joskus aiemminkin. Tongin blogiarkistoja aika tarkkaan neljän vuoden takaa kesältä 2012 ja löysin etsimäni:

IMG_3901-Copy1

Vaan nyt yöttömän yön kunniaksi menen haukkaamaan vähän yöpalaa. Ehkä tehdään Ampun kanssa vähän taikojakin – hän nimittäin on nyt vakuuttunut siitä, että haluaa naimisiin ja mahdollisimman pian (mieluiten kuulemma Nanan kanssa.)

♥ Huikeaa juhannusta siis! ♥

Päivän letti: cornrow bow

”Mitäs sä haluisit, että sun hiuksille tehdään tällä kertaa?”

”Noooo, ihan vaan vaikka rusetti.”

Ihan vaan vaikka rusetti… No, mitäpä ei äiti tyttärensä vuoksi yrittäisi. Pari kertaa joutui lennosta vaihtamaan suunnitelmaa, kun alkuperäinen plan ei enää käytäntöön vietynä toiminutkaan. Lisäksi jokunen parannusehdotus nousi esiin seuraavalla rusettikerralla kokeiltavaksi. Tästäkin kampauksesta tuli kuitenkin lopulta tosi kiva ja kyllä sieltä rusetinkin tunnistaa, kun osaa etsiä. Sen kuvaaminen oli vain hieman haastavaa, kun kuvio on niin isolla alueella. Alan nyt ymmärtää paremmin Mercatorin ja muiden kartografien ammatillisia ongelmia.

cornrow bow (37) cornrow bow (11) cornrow bow (13) cornrow bow (34) cornrow bow (30) cornrow bow (51) cornrow bow (91) cornrow bow (46) cornrow bow (97) cornrow bow (42) cornrow bow (103) cornrow bow (88) cornrow bow (75) cornrow bow (40)

Tämän lettiurakan myötä olemme virallisesti valmiita juhannuksen viettoon. Huomisaamuna suunnaksi otetaan Eura ja suunnitelmissa on ainakin saunoa ja syödä hyvää ruokaa – vähän pappan puolesta menin myös lupaamaan Amilalle, että tämä saisi nähdä juhannuskokon.

Rambojen yö ja järvirosvo

Hitto vie. Nyt eletään jänniä aikoja!

Viime yönä Reinelle heräili jälleen lähes tunnin välein (syytän nyt vaihteeksi rotavirusrokotetta ja annan mahdollisesti puhkeavien hampaiden olla tällä kertaa rauhassa). Vaan sen sijaan, että tämä mobiilimeijeri olisi lipunut lastenhuoneen ja makkarin väliä totutusti zombien lailla, löysin jostain jonkin mystisen Rambo-moodin ja Eye of the Tigerin alkuiskujen tahdissa ravasin pelastamassa jälkikasvuni varmalta nälkäkuolemalta. Siinä välillä sain myös sankarin elein vaihtaa isomman tytön sängystä lakanat ja viedä petiinsä lähes hukkuneen neidon suihkuun. Ja minulla ihan totta oli yllättävän hyvä fiilis tästä kaikesta!

Tämän jossain määrin valveilla suoritetun actionin välissä myös unimaailma oli suhteellisen villi. Näin unta, että olin Paratiisihotellissa. (Tästä ei tosin sovi vetää johtopäätöksiä, että kyseistä sarjaa seuraisin – en ole vielä valmis tunnustamaan.)

Je loppuiko tämä kaikki yliluonnollisen jännittävä toiminta aamuun? No ei loppunut!

Heräsin puhelimen soittoääneen, kun siskoni soitti. ”No moi, nyt olis sellanen juttu, että isälle soitti eilen poliisi.”

VILLIÄ! Tässähän alkoivat heti maailman luokan spekulaatiot pyöriä meikäläisen pienessä, ramboutuneessa mielessä. Eikä todellisuus tuottanut pettymystä. On nimittäin sattunut niinkin hykerryttävän jännittävästi, että meikäläisen rajua iskää syytetään venevarkaudesta. Ei ole se Eurakaan enää mikään lintukoto, ei ollenkaan.

iltatori-053 iltatori-117

Haluatteko kuulla vähän lisää? No totta kai haluatte, vaikka varmaan pitäisikin myydä tämä mehevä skandaali keltaisen lehdistön julkaistavaksi. Vaan menkööt tämän kerran: isällä on kaksi venettä, isompi hiljalleen eteenpäin putputtava Bombus sekä kiikkerä vanha soutuvene, jolla taitetaan matka laiturilta edellä mainitun luokse poijulle vähän kauemmas rannasta. Molemmat ovat seisseet Kauttuanlahden perukoilla viitisentoista vuotta. Ei kovin jännittävää? No kieltämättä ei, mutta nyt muuan miekkonen on meidän kaikkien iloksi tuonut omalla panoksellaan kaivattua toimintaa tähänkin auvoiseen suveen. Hän nimittäin on vakuuttunut, että tuo meidän kiikkerä uskollinen soutupaattimme on hänen ja varastettu vuosi sitten erään toisen järven rannasta. Eli meidän iskä on näin ollen venerosmo. Vihdoin meidänkin sukumme on saanut jännittävän tarinan kerrottavaksi jälkipolville – vähän turhan kauan ehdittiinkin jo ratsastaa sillä faktalla, että Minna Canth on jotain sukua meille. Seuraavat sukupolvet saavat kuulla Pyhäjärven kauhusta, merirosvo J.J. Sainiosta, jolta yksikään näiden vesien purtilo ei ollut turvassa. YAR.

(Okei, ilmeisesti tämä suuri skandaali on jo selvinnyt ja isä on vapautunut tutkintavankeudesta Euran pelätyn vankilan synkimmästä sellistä – mutta tämä voidaan sitten jättää kertomatta tulevien leirinuotioiden loimussa.)